Blog

Elämyksen metsästystä 1/2018: Umpihankihiihto

Umpihankihiihdon MM-kilpailut 2018

Arjen vastapainoksi tällainen keski-ikäinen miehen köriläs tarvitsee jotain alkukantaista.

No, mikäpä sen parempi kuin aloittaa tämän vuoden elämysten haku menemällä metsään. Siis sellaiseen metsään, jossa on vähintään metrin verran lunta ja jossa ei pääse ilman suksia mihinkään.

Ilman oikeita suksia. Nyt en puhu mistään miekannäköisistä kapuloista, joissa täytyy olla epämukava jäykkäpohjainen jalkine jalassa, en. Suksiin täytyy voida laittaa aito Nokialainen kiinni! Suksen täytyy olla sellainen, että se taipuu, muttei katkea. Se tuli Syötteen alueen maastoissa todettua, kun välillä tultiin metsäistä vaaranrinnettä alas, jokusen mäntykosketuksen verran. Onneksi laskuissa molemmat jalat saatiin puiden samalta puolelta.

  1. Umpihankihiihdot järjestettiin helmikuun 8.-10. päivinä. Ensimmäinen kestävyyskoe suoritettiin perjantaina, istuen 12 tunnin bussimatka Keravalta hotelli Pikku-Syötteelle. Samanhenkistä porukkaa oli matkassa minun ja bussikuskin lisäksi myös useampi kymmenen. Olihan kyseessä kisajärjestäjän tilausajo.

Hämmästyttävän usealle tämä suoritus ei perjantaina riittänyt, vaan oli pakko vielä edelleen urheilla. Osa nimittäin lähti iltarastille lähes välittömästi bussin saavuttua perille. Iltarasti tarkoittaa sitä, että poistuu hotellin lämmöstä metsään, tekee nuotioon tulet ja värjöttelee makuupussissa laavukankaan alla siihen saakka, että tuli hiipuu. Sitten palelee. Siitähän tässä tapahtumassa on pohjimmillaan kyse ja sen vuoksi halusin itsekin päästä sen kokemaan.

Kuvat yllä. Perjantai-illan osallistujainfo, sekä kuvia Syötteen tykkylumipuista. Lunta on tarpeeksi umpihangessa etenemistä varten.

Ensimmäinen kerta on aina jännin.

Niinpä loivensin jännitystäni sen verran, että jäin perjantaina joukkueen kanssa hotellille. Lämmin ruoka, lämmin suihku ja ergonominen posliini-istuin. Näistä päätin nauttia viimeisen ehtooni ennen virallista starttia!

Lauantai 10.2.

Vaikka osa höntysi jo perjantaina matkaan, oli kilpailujen varsinainen päälähtö lauantaina klo 08.00–09.00. Kilpailijat lähetettiin matkaan kolmen minuutin välein ja aikaa lauantain radan kiertämiseen oli kymmenen tuntia.

Ensimmäisen hiihtopäivän aikana tuli kiertää neljä tehtävärastia. Näistä jokaisessa oli oma tehtävänsä ja kuten elämässä yleensäkin, myös tässä tapauksessa virheistä sakotettiin. Sakko ei toki ollut aikasakkoa vaarallisempi. Toki niiltä yritettiin parhaan mukaan välttyä, sillä ne lisättiin seuraavan päivän umpihankiosuuden hiihtoaikaan. Tehtävät käsittelivät eläinten jälkien tunnistamista, etäisyyksien arviointia ja ensiapua. Lisäksi tänä vuonna pääsi tutustumaan ampumahiihtoon. Kilpailun vaativuudesta kertoo se, että jokaisesta ohilaukauksesta tuli perinteisen sakkominuutin sijaan kaksi minuuttia penalttia. En uskaltanut ampua yhtäkään ohi.

Vuoron odottelua tehtävärastille 1. Aiheena rastilla ensiapu.

Pelkkää sakkojen välttelyä lauantai ei ollut, vaan lisärasteilta sai ansaita hyvitysminuutteja. Ne lisäsivät matkaa, mutta käymällä jollain tai vaikka kaikilla neljällä lisärastilla sunnuntain hiihtoajasta vähennettäisiin tietty määrä minuutteja. Ahkeruudesta palkitaan, kuten elämässä kuuluukin mennä. En tiedä kaikkien joukkueiden hakemista lisärasteista, mutta voisin silmämääräisen arvioni mukaan sanoa kisaajien olleen keskimäärin varsin ahkeria. Osa kisaajista oli jopa niin ahkeria, että saapuivat vasta pimeän aikaan yöleiriin. Meillä aikaa lauantain urakkaan meni 8 h 15 min. Tosin neljännellä lisärastilla emme käyneet.

Umpihankihiihtokilpailu koostuu kahdesta (perjantain lähtijöillä kolmesta) hiihtopäivästä, jossa ensimmäinen päivä edetään melko rauhallisesti, mutta ajallisesti pitkään. Tällöin voi hyödyntää edellä menneiden latuja, jos mahdollista. Toisena päivänä edetään pikataival umpihankea. Tässä välissä on mahdollisuus levätä teltassa, laavussa tai vaikkapa kuusen persiissä, kuten kuulin kokeneemman kisaajan toteavan. Keskelle erämaata syntyi pieni kylä. Laavumajoitteet eri puolilla alkoivat nousta ja tulet niiden vierustoilla syttyä. Tunnelma oli vähintäänkin maaginen.

Video lauantai-illan yöleiristä (avautuu uuteen ikkunaan).

Sunnuntai 11.2.

Sunnuntaiaamu koitti. Otetaan tähän kohtaan pieni ajatusleikki: Mieti, millainen on unelmiesi sunnuntaiaamu. Löhöilet ehkä sängyssä lämpimässä ja kohta saat pekoniaamiaisen, luet päivän lehden ja kuuntelet linnunlaulua aamuauringon paisteessa. Sängystä noustessasi saatat hieman venytellä ennen WC:ssä käyntiä. Ajatusleikki stop ja paluu takaisin. Kisan kakkospäivän alkaessa valkenemaan minäkin nimittäin nousin makuupussista, toki pienen venyttelyn jälkeen, sillä takareisi rupesi kramppaamaan. Pekoniaamiaista toimitti tänä aamuna pikapuuro ja lakritsi sekä pähkinät. Liekö näiden sekoitus syynä, mutta WC-tiloihin piti käydä tutustumassa. Riuku näytti melko tukevalta, mutten uskaltanut siihen koko painollani istahtaa. Aamutoimien jälkeen purettiin leiri takaisin reppuihin ja suunnattiin kohti lähtöaluetta.

Toisen kilpailupäivän pikataival alkoi takaa-ajolähtönä, jossa lauantaista parhaiten suoriutuneet pääsivät ensimmäisinä liikkeelle. Joukkueemme Nummen Samoojat oli lähtövuorossa noin puolivälissä 16 min kärjelle jääneenä. Kilpailun järjestäjän puolesta joukkueen matkaan liittyy myös uusi jäsen, joka valvoo, ettei kisakärjen avaamalle ladulle eksytä. Perässähiihtäjä.

Tapahtuma on monessa mielessä varsin ainutlaatuinen. Ensimmäisen kerran nimittäin näin tapahtuman Facebook-sivuilla työpaikkailmoituksen, jossa haettiin perässähiihtäjiä. Toki esimerkiksi Kekkosen aikaan ammattikunta oli määrällisesti ajoittain varsin suuri, mutta ei kai silloin erillistä ilmoitusta tarvinnut.

Joukkueemme mukana tullut perässähiihtäjä eteni perässämme maaliin saakka, vaikka kuinka koitin häntä karistaa.

Video kärjen maaliintulosta (avautuu uuteen ikkunaan).

Maalissa olimme sunnuntaina aamupäiväyhdeltätoista. Fiilis maalivaatteen alla Pikku-Syötteen huipulla oli hyvä. Joukkue selvisi maaliin. Itse ensikertalaisena sain hyvää oppia kokeneemmilta joukkuekavereilta, joista kaksi jo omaa umpihankineuvoksen arvonimen (jonka saa 10 onnistuneesta Umpihanki-suorituksesta). Kiitokset kaikille joukkuekavereille!

Samoin kiitokset tapahtuman luojalle, Heikki Haavistolle sekä käytännön toteutuksesta vastanneelle Pudasjärven Urheilijoille hienosta kisasta! Tapahtumaa suosittelen kaikille erä- ja retkielämästä pitäville luontoliikkujille. Tämä ei jäänyt osaltani yhteen kertaan!

Roineen kierto maastopyörällä: 108km/1253m

Roineen kierto:

Reitti kiertää Roinejärven ympäri myötäpäivään. Matka 108 km, noususumma 1253 m.

Reitti sopii kokeneille, ainakin pari vuotta lajista kokemusta omaavalle kuskille, joka ei hätkähdä usean tunnin suorituksia tai välillä teknistä ajotaitoa vaativia polkuja.

tdte-roine.jpg

GPX:

Garmin: https://connect.garmin.com/modern/activity/756418875

Reitin vaativuus

Fyysinen vaativuus: haastava

4 tähteä

Tekninen vaativuus: keskitaso (muutamia kivi-juurakko-osuuksia, jotka märällä liukkaita)

3 tähteä

Aloituspaikka

Lähtöpaikka Tampereen messu- ja urheilukeskus.

Lähtöpaikka_TESC

 


Reitin sanallinen kuvaus

Reitin alku on siirtymää noin 9 km matkan verran asfaltti- ja sorateitä pitkin Kaukajärvelle. Tästä eteenpäin Kisapirttiä lähestyessä polkujen määrä lisääntyy, muuttuen hieman teknisemmäksi alustaksi aina Takkuniitylle saakka.

Edelleen matka jatkuu pitkähköllä nousulla Kangasalan Kyötikkälään, josta päästään harjumaastoihin. Kyötikkälässä polkuvaihtoehtoja on useita, mutta tällä reitille valikoitui mm. tekninen kivikko-osuus upeine näköaloineen. Kangasalan keskustan jälkeen matka jatkuu edelleen harjun päällä varsin mukavakulkuista polkuverkostoa kohti Vehoniemeä ja Pälkänettä. Pälkäneellä reitti ylittää Lahdentien (VT12) runsaan kolmen kilometrin ajaksi, jälleen upeille harjupoluille.

Kun Lahdentie ylitetään uudelleen, alkaa siirtymäpainotteinen osuus, jonka katkaisee metsäautotieltä alkava teknisempi muutaman kilometrin polkupätkä. Edelleen siirtymiä jatkaen edetään kohti Korkeakankaan hiihtokeskusta, josta alas voi laskea XCO-kilpailuista tuttua DH-ränniä.

Korkeakankaalta matka jatkuu läpi Valkeakosken Pirkan hölkkäreitille, jota edetään Hölkän maaliin, Nirvan aikuiskoulutuskeskukselle saakka. Hölkkäreitti on pääosin helppokulkuista, joskin noin puolessa välissä tuota 35 kilometrin matkaa edetään muutaman kilometrin pituinen pätkä hieman teknisempää kivikko-juurakko-osuutta.

Nirvasta matka jatkuu Tampereen messu- ja urheilukeskukselle siirtymäpainotteisesti sekä asfalttia että sorapintaista tietä.


Kiinnostuitko?

Reitti on kokeneelle kuskille 5-7 tunnin urakka. Aloittelijalle matka saattaa olla liian haastava. Kiinnostuitko reitistä, muttet ehkä vielä uskalla kokea upeita maisemia ja totaalisen väsymyksen jälkeistä euforiaa? Ei hätää. Räätälöidään sinulle/ kaveriporukallesi tästä reitistä sopivan mittainen opastettu ja huollettu maastolenkki! Ehkä tämä menee sittenkin onnistuneesti loppuun saakka!

Lisätiedot: mikko.pinehillsports@gmail.com

Pinehill Sports – Toiminta alkaa tammikuussa 2018.

Pinehill Sports tarjoaa liikuntapalveluja talviaikaan sisätiloissa ja kesäaikaan ulkona luonnon helmassa.

Talvikuukausina yritys tarjoaa ryhmäliikuntapalveluja alihankintana liikunta-alan yrityksille Tampereen ja lähikuntien alueella. Erikoistumisalana sisäpyöräily sekä lihaskuntoon keskittyvät jumpat niin pump-tangolla kuin kehonpainolla toteutettuna. Ota yhteyttä, jos flunssakausi kaataa vakiohjaajat petiin, tai jos haluat tarjota yrityksesi asiakkaille jotain uutta ja innostavaa! Ohjaajakunnalle tarjolla on koulutusta sisäpyöräilyn ohjaamisesta hyvällä fiiliksellä, mutta tehokkaasti! Kysy rohkeasti lisää: mikko.pinehillsports@gmail.com

Kesäkuukausina Pinehill Sportsin toiminta siirtyy ulos: tarjolla tuolloin ovat opastetut ja huolletut ajot maastopyöräillen. Tarjonnan kirjo on laaja: vaihtoehtona voi olla vaikkapa muutaman kilometrin mittainen maastopyöräretki lähilaavulle makkaranpaistoon. Toisessa äärilaidassa vaihtoehtona on 300 kilometrin mittainen Pinehill-Extreme -täysin opastettu ja huollettu maastopyöräilyn ultratapahtuma. Taidat arvata, että edellä mainittujen väliin mahtuu monta muutakin vaihtoehtoa. Ota yhteyttä, niin tehdään sinun ja kaveriesi kanssa hyvä treeni metsäpoluilla!

Muutkaan vaihtoehdot ulkoliikunnassa eivät ole poissuljettuja. Miltä kuulostaa esimerkiksi ulos viedyt circuit- tai kahvakuulaharjoitteet?