Pinehill-Extreme järjestettiin koronan aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi osallistujamäärältään rajoitettuna tapahtumana poikkeuksellisesti kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Toukokuussa tapahtumaa ei valitettavasti voitu järjestää, mutta pikaisella valmistelulla ja hieman pienemmällä organisaatiolla saatiin tapahtuma kuitenkin vietyä ainakin tapahtumajärjestäjän silmin varsin mukavasti läpi.
Kuvat yllä: Viimeinen puolituntinen ennen starttia: mietteliäitä ilmeitä helteen ja matkan haastavuuden kanssa, infopisteellä käyntiä ja ajajainfoa, jossa ennakoitiin reittiä ja tulevaa.
Tämänkertainen tapahtuma koostui ainoastaan kahdesta ryhmästä, täysmatkan ajajista ja päivämatkalaisista. Molemmissa osallistujamäärä oli rajoitettu 20 osallistujaan per ryhmä (+oppaat). Ihan täyteen ryhmät eivät tulleet, mutta oppaat mukaan laskien ajajia oli yhteensä 40.
Tapahtumakeskuksena toimi Mustavuoren laskettelukeskus, joka on tullut monelle harrastajalle tutuksi aiempina vuosina järjestetyistä Tour de Tampere- ja Mustavuori 24h-tapahtumista. Lisäksi paikka on suosittu sauvarinneharjoituspaikka. Keskukselta oli oivallinen lähteä ajamaan niin Nokian, Jämin kuin Roineen suuntaan.
Sääolosuhteet olivat tänä vuonna varsin helteiset. Jo edeltävän viikon lämpötilalukemat olivat kolmenkymmenen asteen paremmalla (pahemmalla) puolella. Tämä aiheutti varmasti jokaiselle osallistujalle päänvaivaa jo ennen lähtöä. Nestettä ja suoloja tulisi nauttia riittävästi koko matkan ajan. Myös mahdollisia uimapaikkoja oli varsinkin lauantaipäivän varalle jo etukäteen mietitty.
Täysmatka starttasi matkaan alkuinfon jälkeen perjantaina iltakuudelta. Aluksi tehtiin Nokian kierros, joka koostui paikoin melko teknisestä maastosta.
Kuvia Nokian kierrokselta: Lähtösuora (alhaalla), Ylisen kalliot (keskellä) ja Sarpatin loppulasku (ylhäällä). (Kuvat: Aki Pekkanen)
Parin tunnin ajon jälkeen ryhmä palasi Mustavuoreen ensimmäiselle huoltopisteelle, ennen siirtymistä kohti pitkää, luoteeseen suuntautuvaa etappia. Kohteena olisi Jämi ja matkaa tehtäisiin läpi illan, yön ja varhaisen aamun ennen paluuta Mustavuoreen.
Ilta-auringon paistaessa vielä varsin lämpimästi lähdettiin tapahtumakeskukselta kohti Hämeenkyröä. Pinsiön ja Sasin kylien polkuja ja hiekkateitä ajaen saavuimme Sasiin, jossa täysmatkaa taivaltavalle ryhmälle avattiin vielä uudelleen iltasella kioski virvoke- ja jäätelöostoihin.
Reitin teknisesti haastavimmat kohdat oli tähän mennessä jo jääneet taakse. Tätä seikkaa kuvaa hyvin myös se, että koko matkan ainoat kaatumiset koettiin ensimmäisten kolmen tunnin aikana. Petollinen heinikko oli kätkenyt alleen kiviä, jotka eivät ajajalle näkyneet. Onneksi pahemmilta vammoilta säästyttiin.
Matka Sasista Hämeenkyrön lentokentälle eteni valtaosin hiekka- ja asfalttiteitä. Toki ajoa rytmittämään osui tasaisin väliajoin myös polkuosuuksia. Ilta hämärtyi, ja vaikka täyttä pimeyttä ei missään vaiheessa tullutkaan, oli metsän siimeksessä tarpeen käyttää ajovaloja. Nämä laitettiin päälle Hämeenkyrön lentokentän huollossa, samalla kun tankattiin evästä ja kahvia ym. juomaa. Kello oli huollon aikaan sen verran, että vuorokausi oli vaihtunut lauantain puolelle. Kulku oli koko ryhmällä sujuvaa ja puheensorina siivitti matkantekoa.
Hämeenkyrön lentokentältä matka jatkui kohti Jämiä. Tuolle uralle osuu upeita paikkoja: Ulvaanharju, Vatula, Koivistonvati ja tietenkin itse Jämin ympäristö. Alueella on hienoja mahdollisuuksiamyös päiväretkeilyyn joko jalan, pyörällä tai talvisin sukset jalassa. Reittimme etenikin pääosin Pirkan hiihdon uraa seuraillen, kuitenkin singletrack-polkuja eri puolilta uraa hakien. Jämin huoltopisteen saavutimme varhaisen auringon kajastuksessa klo 02.00.
Aamuyöllä taukoa pitämässä Jämin huoltopisteellä. Kuvat: Mikko Petäjämäki
Hieman ylimääräisen odottelun vuoksi venyneen tauon jälkeen matka jatkui kohti Kyröskoskea, jälleen Pirkan hiihdon uraa seuraillen. Tässä vaiheessa vuorokautta elimistö alkaa ilmoitella, että eikös olisi jo aika käydä unille. Ajaminen kuitenkin jatkui, mutta selkeää väsymystä ja ajoittaista ankeutta oli havaittavissa ainakin allekirjoittaneella. Se kuuluu asiaan, ja sen yli pääsee ajan myötä, kunhan päivä pääsee valkenemaan.
Kyröskoski ja huoltopiste saavutettiin puoli viideltä linnunlaulun säestämänä. Monella mieli kirkastui mm. Cokiksen ansiosta, mutta toki myös hyvällä ajoporukalla on iso vaikutus mielialaan ja jaksamiseen.
Kuvia Kyröskosken huollosta. Kuvista voi huomata kellonajan olevan 04.30. Kuvat: Aki Pekkanen.
Aamuyö oli ollut kylmän tuntuinen. Päivisin lämpötila oli koko viikon ollut kolmenkymmenen tuntumassa, joten yöllä kymmenen astetta tuntui viileämmältä kuin se oikeastaan edes oli. Rokkakosken notkot tarjosivat siis tänäkin vuonna samaa hyistä tunnelmaa kuin aiempienkin vuosien aikana.
Ylöjärvelle saavuttaessa lämpötila nousi samaan tahtiin auringon kanssa. Metsäkylään aamiaiselle saapuikin silminnähden pirteitä ilta- ja yöpyöräilijöitä. Lämmin aamupala ja wc-tilat saavat ihmeitä aikaan. Aamupalan jälkeen matka jatkui kohti etelää ja tapahtumakeskuksella Mustavuoressa olimme hieman puoli kahdeksan jälkeen. Huollossa osa vaihtoi uuden ajovaatekerran ja huoltotoimenpiteet tehtiin vähintäänkin perusteellisesti ja rauhalliseen tahtiin. Olisihan edessä pisin etappi ilman huoltoauton tukea. Se nähtäisiin seuraavan kerran Valkeakoskella.
Roineenkierto tehtiin tänä vuonna Extremessä pitkän tauon jälkeen jälleen vastapäivään. Heti alkuun saatiin Pirkkalassa maistiaisia juurakko-/kivikkopoluista. Aamujumppa pyörän kanssa herätti viimeistään, mikäli herätystä ei aiemmin ollut vielä tullut. Sääksjärven – Vuoreksen välillä päästiin palautumaan siirtymäpainotteisesti, kunnes päästiin Pirkan Hölkän uraa ajamaan.
Hölkkäura sisälsi pääosin metsäautoteitä, mutta runsaan vartin verran ajettiin hyvinkin teknistä maastoa. Rutajärven lähellä olimme samassa letkassa päiväryhmäläisten kanssa. Olipas mukava ajaa hetkisen osana neljänkymmenen ajajan letkaa! Päiväryhmän vetäjä Jari Mallat vei oman ryhmänsä uimaan Rutajärvelle. Täysmatka jatkoi edeltä huoltoon, joskin päivämatkan taittajia päästiin vielä huollossa ja myöhemminkin näkemään.
Valkekosken huoltopisteen jälkeen alkoi Valkeakoski-Tour, joka sisälsi niin Lotilan järven kierroksen kuin Korkeakankaan hiihtokeskuksella ja laskettelurinteen päällä käyden. Äimälän suuntaan jatkae matkaa taitettiin niin Roineen ranta-aaltojen vierustaa kuin mäen päällä hevosuralla matkaa taittaen kohti Pälkänettä ja Aapinkukon huoltopistettä.
Aapiskukon huoltopiste Pälkäneellä. Kello on 14.00 ja iltapäiväauringon paiste on saanut lämpötilan nousemaan 30.een asteeseen. Kuva: Aki Pekkanen.
Jo ennen Aapiskukkoa Pälkäne oli tarjonnut upeita polkujaan ja huollosta kohti Kangasalaa vievät polkuverkostot nostivat polkukertoimen suoraan sanoen upeisiin sfääreihin. Kappale kauneinta polku-Suomea!
Kaikki hyvä loppu aikanaa. Ihan vielä ei kuitenkaan ollut sen aika, sillä viimeseltä huollolta Kangasalan keskustasta olisi vielä vajaan kahden tunnin matka maaliin. Viimeisellä huoltopisteellä oli Täysmatkalaisillakin mahdollisuus käydä uimassa. Pari kuskia tarttui täkyyn ja ainakin allekirjoittanutta pulahdus veteen virkisti kovasti.
Viimeinen huolto ennen maalia, Kangasala. (Kuvat: Aki Pekkanen)
Kohti Tamperetta matkatessa koettiin polut Kyötikkälästä, Takkuniitystä, Kisapirtiltä ja Kaukajärveltä. Loppumatka taitettiin ulkoilureittejä, mm. Pyhän rantamaisemissa sekä myös Pirkkalan PumpTrack-rata kokien.
Rajasalmen sillalta näkyi jo maali. Se nimittäin sijaitsi Täysmatkalaisilla Mustavuoren päällä.
Matkaa oli taitettu jo runsas vuorokausi, ja lopulta hieman ennen lauantai-iltaseitsemää olimme saaneet täysmatkan osalta urakan loppuun.
Kuvat yllä: Maali sijaitsi Mustavuoren rinteen yllä. Sitä seurasi vielä lasku alas maljan kohotukseen ja ruokailuun. (Kuvat: Aki Pekkanen)
Pinehill Sports 