Kuluneiden kahden viikon aikana ajettiin ja tarkastettiin Pinehill-Extremen oppaiden kanssa täysmatkan polut osasissa. Kokonaan kiertäen olisi tullut matkaa tuo 300 km, joten päädyttiin ajamaan osissa, jättäen kokonaissuoritus odottamaan 17.5. perjantaista iltaa.
Yleisesti voin todeta, että tämän vuoden reitti tarjoaa monenlaisia elämyksiä. Ensimmäisten kuuden tunnin ajan elämyksen tarjoaa Itä-Tampereen Röllimetsäpolkuja, joita voisi pimeäajon aikana luonnehtia jopa mörköpoluiksi!
Puolen yön kohdilla ajotekniset vaatimukset helpottavat. Haastetta haetaan sen sijaan harjunousuista, Mustavuoren maisemien ohella. Länsi-Tampereelle pääsyn myötä hitaat tekniset kivikot ja juurakot vaihtuvat nopeaksi neulaspoluksi, jota rytmittävät silloin tällöin eteen tulevat tekniset osuudet (Julkujärvi, Ketunkivi, Ulvaanharju). Yleisesti ottaen koko loppumatka on kuitenkin varsin helppoa teknistä ajoa. Haaste muodostuu matkan ja nousumetrien kertyessä. Kilometri kerrallaan edetään kohti maalia.
Täysmatkaa tavoittelevia ryhmiä matkaan lähtee kaksi. Molemmat ryhmät starttaavat Niihaman majalta klo 18.00 perjantai-iltana. Nopeamman ryhmän tavoitteena on olla maalissa Niihamassa alle vuorokaudessa. Rauhallisemmin etenevä ryhmä etenee siten, että maaliin tullaan lauantai-illan aikana ilman tiukkoja aikataulupaineita.
Kolmantena ryhmänä matkaan lähtee 200+ km -ryhmä, joka jättää illan tekniset osat väliin ja starttaa lauantaiaamuna klo 04.00 Niihaman majalta kohti länttä ja Satakuntaa.
Tämän kirjoituksen alussa kerroin reitin tarjoavan monenlaisia elämyksiä. Suomalaista metsäympäristöä pääsee matkan aikana näkemään varsin kattavasti. Menneiden päivien kartoituslenkit osoittivat luonnon voiman. Nyt en tarkoita toukokuun alun lumipyryä, jonka koimme ajaessamme Rokkakosken mäissä (videolinkki). Sen sijaan Jämille päästyämme joutui toteamaan tammikuisen Aapeli-myrskyn tehneen tuhojaan siihen malliin, että 95 % pienistä poluista oli mennyt tukkoon kaatuneiden puiden vuoksi. Videolinkki Jämiltä.
Uskallan väittää, että jokainen osallistuja kokee suurimman elämyksen Pinehill-Extremellä siinä, mitä oman maastopyörän päällä tapahtuu pitkän ja useassa kohdassa vaativankin matkanteon aikana. Itse olen kokenut monessa pitkässä ajossa tunneskaalan kaikki puolet. Äärimmäinen ketutusharmitus saattaa pienessä hetkessä kääntyä täydelliseen flowtilaan, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista. Väsymys ja ravinnon imeytymisen ongelmat vievät mehuja. Muutaman tunnin taistelun jälkeen ruoka alkaa jälleen maittaa ja mäki nouseekin entistäkin vauhdikkaammin. Heilahteluja voi tulla siis niin henkisellä kuin fyysisellä puolella. Siinä piilee ultramatkojen viehätys, mikäli minulta asiaa kysytään! Voi olla, ja todennäköisesti jossain vaiheessa onkin niin, että matka tuntuu loputtomalta ja että väsymys saa vallan. Toivottavasti pienien – esimerkiksi huoltotaukojen väliset etapit – välitavoitteiden kautta pitkän päätavoitteen saavuttaminen onnistuu.
Pinehill Sports 